Ajatuksia työstä identiteetin muovaajana

Yli puolen vuoden hanketyöntekijän kokemuksella olen huomannut, että asiakkaat ajattelevat monesti, että heillä ei ole työkokemusta tai työssä tarvittavia taitoja, koska heillä on vähän tai ei ollenkaan palkkatyöhistoriaa. Surullisinta on, jos omat läheiset väheksyvät esim. kuntouttavassa työtoiminnassa olemista ja saattavat piikitellä: "miksi et mene oikeisiin töihin?"
Toisinaan saan kuulla asiakkaiden myös nimittävän itseään sossupummeiksi, koska he elävät sosiaalitukien varassa.

 
Yhteiskunnan normit tuntuvat vaikuttavan siis erittäin paljon asukkaiden minäkuvaan, mikä saattaa osaltaan saada heidät asettamaan työllistymiselleen päihdeongelma ja muut nykytilanteen haasteet huomioiden epärealistisia tavoitteita. Moni haluaisi heti kokopäivätöihin ja pettyvät, kun tämä ei onnistukaan. Yhteiskunnalta tuleva paine olla "a-luokan kansalainen" ja elättää itsensä (ja perheensä) on edelleen kova, eikä moraalinen painolasti tunnu keventyneen, vaikka työn vaatimukset ovat kasvaneet monella tavalla. Palkkatyön syrjään (takaisin) kiinni päässeet kokemusasiantuntijat taas kertovan todella usein suuresta häpeän lievittymisestä ja itsetunnon kohentumisesta, kun saavat ns. antaa yhteiskunnalle takaisin ja maksaa veroja.

 
Pyrimme hankkeessa kuromaan haluttua tulevaisuutta lähemmäksi pienin askelin. Se, että asettaa itsensä ympäristöön, jossa toteutuu jotakin sellaista, jota haluaisi tulevaisuudessa elämäänsä saada tai itsessään kehittää, on usein jo merkityksellinen eteenpäin sysäävä tai vähintään elämän mielekkyyttä lisäävä teko. Asukkaita kannustetaan osallistumaan ja lähdetään mukaan käymään myös esim. ryhmissä ja päivätoimintapaikoissa, vaikka ne eivät työtä tai opiskelua olekaan. Erityisesti sosiaalisten taitojen kannalta uuteen ja erilaiseen yhteisöön mukaan meneminen on kehittävää ja kontaktien luominen voi kannattaa tulevaisuudessa yllättävissäkin tilanteissa.

 
Pienten askelten kantavuuden haaste on siinä, että niiden vaikutuksen näkee usein vasta sitten, kun ne ovat jo kantaneet hedelmää. Työelämätaidot ovat myös sen verran epämääräinen käsite varsinkin vähäisellä työkokemuksella, että "sossupummin" identiteetillä niitä voi olla vaikea hahmottaa itsellään olevan. Hankkeessa työelämätaidot nähdään laajasti ja linkittyen esim. asumisen ja muun taloudenhoidon osaamiseen; arjenhallinnan taidot tukevat mm. työelämässä tarvittavaa järjestelmällisyyttä ja suunnitelmallisuutta.

 
Identiteetin muutos syrjäytyneestä/syrjäytetystä kohti tasavertaista yhteiskunnan jäsentä ei tapahdu hetkessä. Pyrin toisaalta tuomaan asiakkaille esiin esim. sitä faktaa, että Suomessa joka vuosi n. joka viides henkilö sairastaa mielenterveyden häiriötä. Monille tuleekin yllätyksenä tieto siitä, että työelämä on täynnä päihde- ja mielenterveyskuntoutujia toipumisen eri vaiheissa.

Pauliina, hanketyöntekijä