Työvälineitä tulevaisuuteen tulevaisuustyöpajasta

Tulevaisuus on jokin osa suoraviivaisesta aikakäsityksestä, mikä ei ole vielä tapahtunut. Tulevaisuuden vastakohta on menneisyys, eli se mitä on tapahtunut. Tulevaisuuden ja menneisyyden välissä on nykyisyys. Nykyisyys tapahtuu parhaillaan. Tulevaisuutta voidaan tutkia esimerkiksi tulevaisuudentutkimuksen avulla. Tulevaisuudentutkimus on tiedonala, jossa tuodaan esille, mikä on mahdollista, mikä on todennäköistä ja mikä on toivottavaa tai ei-toivottavaa. Siinä siis pyritään selittämään, kuvaamaan ja ymmärtämään erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja niihin liittyviä eri elämänalueiden muutos- ja kehitysprosesseja. Tulevaisuudentutkimuksessa yksi lähtökohta on, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa omilla teoilla ja valinnoilla.

Pidin Leppävaaran asumisyksikössä kolme tulevaisuustyöpajaa. Käytin tulevaisuustyöpajan suunnittelussa apuna Sitran (Sitra.fi) tulevaisuustaajuus-menetelmää, jonka tavoitteena on rakentaa toisenlaisia tulevaisuuksia ja toimia oikein toivotun tulevaisuusnäkymän saavuttamiseksi. Tilasin Sitran sivuilta itselleni tulevaisuustaajuus-käsikirjan ja hyödynsin käsikirjan ajatuksia ja nostoja omassa tulevaisuustyöpajassani. Ensimmäisessä pajassa keskustelimme osallistujien kanssa tulevaisuusajattelusta ja erilaisista asioista, jotka vaikuttavat jokaisen tulevaisuuteen. Silloin myös hankkeen vertaisohjaaja Sanna piti kokemusasiantuntijuustarinan siitä, miten on päässyt tähän pisteeseen. Toisessa pajassa osallistujat saivat kirjoittaa tai askarrella itselleen postikortin tulevaisuuteen. Viimeisessä pajassa teimme retken Korkeasaareen, jolloin osallistujat pääsivät miettimään konkreettisesti, miten voivat vaikuttaa omaan tulevaisuuteen.

Ensimmäisessä pajassa halusin tuoda esille, että jokaisella osallistujalla on tulevaisuus. Vaikka joillain on ollut poikkeava menneisyys, ei se estä tulevaisuusajattelua ja toivotun tulevaisuuden muodostumista. Usein saatetaan ajatella tulevaisuuden olevan oikeasti kaukana tulevaisuudessa, vaikka kymmenen vuoden päästä. Todellisuudessa tulevaisuus tapahtuukin jo huomenna, mutta toki myös silloin kymmenen vuoden päästä ja siitä eteenpäinkin. Tulevaisuutta ajatellessa ei ole tarkoituksenmukaista hypätä yhtäkkiä ajattelemaan toivottua tulevaisuutta, vaan tavoitteena on virittäytyä tulevaisuusajatteluun ensin pienin askelin. Tämän jälkeen voidaan itse pohtia askel kerrallaan omaa tulevaisuuttaan. Jokaisen kohdalla tulevaisuus on kuvittelemisen ja tavoittelemisen arvoista. Tulevaisuuksia voi olla myös monia, ei ole vain yhtä tietä. Pajassa keskustelimme myös, että nykyhetkeenkin on keskityttävä ja aina tulevaisuus ei kuitenkaan mene niin kuin ajatellaan. Sannan tarinassa näkökulma oli tulevaisuusajattelussa, mitä hän on aikoinaan ajatellut tulevaisuudesta, jotta on päässyt tähän pisteeseen. Sanna kertoi tulevaisuusajattelun vaikuttaneen hänen tilanteeseensa. Tulevaisuusajattelu herätti pajassa paljon monipuolista keskustelua ja vaikutti palautteidenkin perusteella siltä, että osallistujatkin havahtuivat tulevaisuusajattelun kannattavuuteen.

Toisessa pajassa ollut "postikortti tulevaisuuteen" on menetelmä, jossa tarkoituksena oli haastaa osallistujia pohtimaan omassa tulevaisuudessa. Pajassa jokainen teki itselleen kirjoittaen, askarrellen tai piirtäen postikortin tulevaisuuteen. Valmis tuotos laitettiin kirjekuoreen. Tarkoituksena olisi, että kirjekuoren saisi avata vuoden päästä uudelleen. Osa koki vuoden olevan liian lyhyt tai pitkä aika, joten he saivat itse päättää ajan, jolloin kuoren avaavat. Ennen, kun osallistujat aloittivat menetelmän, käytiin muutama kysymys läpi, joita postikortissaan pystyi hyödyntämään vastauksen muodossa. Kysymysten tarkoitus oli saada ajatuksia virittymään vielä enemmän kohti tulevaisuutta ja yhdessä määrittelemää ajanjaksoa, jolloin kortin saisi avata. Halutessaan osallistujat saivat laittaa kuoreen jonkun asian, joka muistuttaa tästä hetkestä.

Viimeisellä pajakerralla osallistujat toivoivat retkeä Korkeasaareen. Mietin pitkään, miten voin yhdistää tulevaisuustyöpajan Korkeasaareen. Päädyin esittämään asiakkaille kaksi eri kysymystä. Toisen esitin ennen lähtöä ja toisen juuri ennen eläinten bongailua. En halunnut häiritä osallistujien kokemusta eläintarhassa, joten päätin kysyä kysymykset ennen varsinaista retkeä. Koska tämä oli jo pajan kolmas kerta, halusin tietää konkreettisesti, mitä osallistujat voisivat tehdä oman tulevaisuutensa eteen, jotta tulevaisuus olisi halutunlainen. Kävimme osallistujien esimerkkejä läpi ja osallistujat pystyivät miettimään omia konkreettisia asioita tulevaisuuksiensa eteen. Lopussa keskustelimme ajatuksista viimeisestä pajakerrasta sekä tulevaisuustyöpajasta ylipäätään.

Tulevaisuuspaja oli menetelmänä mielenkiintoinen ja sitä pystyy hyödyntämään erilaisten asiakasryhmien kesken. Osallistujien haavoittuvuus pitää kuitenkin ottaa jokaisessa pajassa huomioon. Toiset osallistujat näkevät tulevaisuutensa jo valmiiksi hyvänä, kun taas toiset eivät ollenkaan. Koenkin, että askel kerrallaan voi synkistäkin tulevaisuuskuvista muovautua hyviä ja haluttuja tulevaisuuksia. Asia ei kuitenkaan aina ole niin mustavalkoista. Oman tulevaisuuden luomiseen tarvitaan osallistujien omaa halua. Tämän takia paja pidettiin vapaaehtoisena ja kaikkiin pajakertoihin ei ollut pakollista osallistua. Lopulta kuitenkin osallistujat vaikuttivat tykkäävän pajasta ja erilaisista pajakerroista. Osallistujilta kerättyjen palautteiden perusteella oli huomattavaa, että paja sai heitä aidosti miettimään tulevaisuuttaan ja virittymään tulevaisuusajatteluun. Vaikka itse vedin kolme tulevaisuustyöpajaa tietyllä tavalla, voi erilaisia menetelmiä myös hyödyntää pajoissa. Toisen vetämän pajan ei tarvitse olla samanlainen kanssani, vaikkakin saa olla. Suunnittelussa kannattaa ensiksi tutustua asiakasryhmään ja sen avulla pohtia, millaisia pajakertoja voisi hyödyntää.

-Sosionomiopiskelija Henna-